Lauantaina menimme Lontoon keskustaan siskoni, äitini ja äitini suomalaisen kaverin kanssa. Söimme lounasta Speedy's Cafessa - siinä kahvilassa, joka on tullut tutuksi Sherlock-sarjasta ja joka on mukamas 221b Baker Streetin alakerrassa (oven ja kahvilan oikea osoite on 187 North Gower Street ja se on muutaman korttelin päässä Baker Streetilta). Kolkuttimen asento jäi naurattamaan. Mycroft ei selvästikään ole kylässä. Sherlock-fanit varmasti ymmärtävät viittauksen.
Tilasin kahvilassa Sherlock wrapin. Oli muuten hyvää ja ihanan rapeaa. Tuossa oli sisällä pekonia, kanaa, jotain juustoa ja vihanneksia. Voisi yrittää joku kerta itse samantyylistä kotona.
Ensimmäinen tehtävämme, kun tuona aamuna saavuimme Lontoon keskustaan, oli ollut teatterilippujen hankkiminen. Äiti oli luvannut viedä meidät johonkin musikaaliin ja olimme päättäneet vain mennä paikan päälle ja hankkia mitä lippuja vain oli tarjolla. Ostimme liput Jersey Boys - musikaalin iltapäivänäytökseen. Se on yksi ainoita pitkäaikaisia West End musikaaleja (pyörinyt Lontoossa vuodesta 2008) jota en ollut ennen nähnyt ja vaikka se on jukebox musikaali (en yleensä tykkää jukebox musikaaleista, eli musikaaleista joissa käytetään jo olemassa olevia lauluja sen sijaan, että sitä varten olisi sävelletty uudet kappaleet), monet ovat sitä kehuneet ja jopa suositelleet minulle, koska se on jukebox musikaaliksi melko fiksu.
Musikaali oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Musikaali kertoi Frankie Valli and The Four Seasons bändistä ja suuri osa kappaleista oli tuttuja mutta en tiennyt kyseisen bändin olevan niiden takana. Lavasteet olivat yksinkertaiset ja niiden liikuttelu kävi todella sulavasti ja älykkäästi. Tämä oli mielestäni yksi musikaalin kohokohdista: siitä oli tehty oma taiteenlajinsa.
(Lähde) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti